Ruusuja ja risuja Itärannan kaavapäätöksestä 16.2.2011

Risuja kaupunkisuunnittelun virkamiehille siitä, että koko pitkässä käsittelyprosessissa ei heidän toimestaan tuotu päättäjien huomioon luontofaktoja. Kaava-alueella olevien kaatopaikkojen todellisia tutkimustuloksia ei esitetty päättäjille. Ne nousivat esille vasta kansalaisliikkeen vaatimuksesta.

Osa päättäjistä oli myös sitä mieltä, että meidän tulisi olla kiitollisia Ahlström Oy:lle ja siksi toteuttaa heidän toivomansa kaava sellaisena kuin yhtiö haluaa. Tähän on vaikea yhtyä, koska Itärannan ja lähialueiden suuret kaatopaikka-alueet ovat tuhonneet lähiluontoamme ja virkistysalueitamme todella paljon ja vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Yhtiö on liputtanut ulos kaupungistamme jo kauan. Jäljellä olevat maaomaisuudet ovat kaupankäyntikohteita ja kaatopaikkabusiness tuntuu olevan yhtiön lähes ainoa kehitystrendi tällä hetkellä. Lasikuitutehtaan omat jätteet saadaan ilmaiseksi ”dumpattua” luontoon, kun kaatopaikoille kuljetetaan muualta jätteitä maksua vastaan.

Ruusuja niille päättäjille, jotka ymmärsivät esitettyjä faktatietoja ja yhtyivät viranomaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiin alueen kiistattomista luontoarvoista, puolustivat näitä arvoja, eivätkä sortuneet ”politikointiin” ilman faktaperusteluja. Näitä rehellisiä päättäjiä löytyi eniten valtuustomme vihreältä osastolta ja vasemmistosta ja perussuomalaisista sekä muutama valopilkku valtapuolueista.

Kansalaisliike Pro Äijänniemi ei ole ollut mikään poliittinen liike, luonto ei kysy puolueita. Olemme tuoneet esille asiantuntijoiden esittämiä faktoja ja tutkimustuloksia. Olemme itse asiassa tehneet sitä työtä, joka olisi ollut kaupunkimme virkamiesten sekä myös Kotkan ympäristökeskuksen velvollisuus. Koko tänä aikana eivät kaavan ja rantarakentamisen puolustajat esittäneet julkisuudessa mitään vastaperusteluja, eikä niitä kuultu myöskään valtuustokäsittelyssä.

Syy on yksinkertainen. On erittäin vaikea perustella, miksi Ahlströmin etu ja ne 16 ylisuurta rantatonttia suojelumerkityille alueille ovat tärkeämpiä, kuin asukkaille tärkeät virkistysalueet sekä kiistattomat luonnonsuojelumerkinnät kaupunkimme kauneimmilla ja viimeisillä vapailla rannoilla? Riittääkö perusteluksi se, että on pidettävä Ahlström tyytyväisenä tai että ratkaisu helpottaa muita maa-aluekauppoja kaupungissamme?

Alueemme korkein luontoviranomainen (ELY-keskus) on vaatinut Itärannan kaatopaikan puhdistusta tai poistamista. Onko tarkoitus jättää sekin huomiotta ja kaavoittaa välittömästi kaatopaikkaan rajoittuvia tontteja myytäväksi ihmisille? Kaatopaikan on todettu pilanneen maaperän; raskasmetalliarvot ovat kuparin osalta yli 8-kertaisesti ja bariumin kohdalla 5-kertaisesti raja-arvot ylittäviä. Voidaanko tällaiselta alueelta hyvällä omallatunnolla myydä ihmisille tontteja? Minun oikeudentajuani tämä ei vastaa, entä teidän?

Tarja Bohm
Suulisniemi, Kotka

Tuulivoiman SIJOITUS on asian ydin

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että uusiutuvat energiamuodot ovat kannatettavia. Nyt on keskusteltava tuulivoimaloiden oikeasta SIJOITUKSESTA. Tähän kiinnitti huomiota myös Pekka Posti asiallisessa kirjoituksessaan (Kymen Sanomat 11.4.). Toivoisin muidenkin päättäjien kiinnittävän huomiota siihen, että suurten myllyjen SIJOITTAMINEN liian lähelle asutusta aiheuttaa ihmisten asumiselle ja terveydelle riskejä, joita haluamme välttää.

Tehkää yhteistyötä keskenänne paikalliset päättäjät, puhukaa itse asiasta ja voimaloiden vaikutuksista rehellisesti. Kuunnelkaa asiantuntijoita ja toisianne puoluekantaan katsomatta. Missään päin maailmaa ei myllyjä ole sijoitettu keskelle asutusta. Siihen on painavat syynsä.

Olen tuulivoiman ja uusiutuvien energiamuotojen puolustaja, mutta en ihmisten terveyden kustannuksella.

Halu sijoittaa tuulimyllyt Kotkan vanhoille teollisuusalueille kovalla kiireellä perustuu siihen, että teollisuusyhtiöt, jotka omistavat maat, ovat huomanneet, että valtiolta saa tukea, kun voimaloita rakennetaan nimenomaan teollisuusalueille. Yleensä teollisuusalueet sijaitsevatkin hieman kauempana kaupungin keskustasta.

Kuitenkin nimenomaan Kotkassa, historiallisista syistä, nämä teollisuusalueet nyt vaan sattuvat olemaan ihan keskellä kaupunkia ja asutuksen ympäröiminä. Kotka syntyi sahojen ja tehtaiden ympärille.

Vastaaville alueille ei ole missään muualla maailmassa sijoitettu tuulivoimaloita, koska niiden aiheuttaman matalataajuisen melun sekä välkkeen vaikutukset ihmisten terveyteen ovat suuret. Sijoittaminen asutuksen keskelle ei ole ”edistystä” vaan tosiasioiden kieltämistä. Kotkalla on toki parempia tapoja osoittaa olevansa ekologisen kehityksen etulinjassa.  

Maakuntakaavassa on olemassa valmiita ehdotuksia alueista, jotka on katsottu sopiviksi tuulimyllypuistojen sijoituspaikoiksi. Tällainen tutkimustyö hyvistä sijoituspaikoista on jo tehty asiantuntijoiden toimesta. Tutkimuksessa ei voimaloita ole sijoitettu asutuksen keskelle, vaan suurempiin ryhmiin alueille, joilla niiden aiheuttamat haitat on todettu vähäisimmiksi.

Kotkassa ehdotuksissa tuulivoimapuistojen sijoituksesta kaupunkirakenteen sisälle ovat aloitteentekijöinä suuryhtiöt, jotka haluavat hyödyntää vanhat, maaperältään osin (Kotka) tai kokonaan (Halla)  pilaantuneet tehdasalueensa tuulivoimatuotantoon, koska tähän on vielä muutaman vuoden saatavissa valtion tukea syöttötariffi-etuuksien muodossa. Siitä johtuu tämä kova kiire.
Toivon päättäjiltä hyvää keskinäistä yhteistyötä - yli puoluerajojen - ja keskustelua tuulivoimaloiden oikeista SIJOITUSPAIKOISTA. Toimikaa rakentavasti ja välttäkää asian vierestä heiteltyä poliittista mutu-retoriikkaa.

Tarja Bohm, Kotka

Pienen ihmisen asialla

Pienen ihmisen asialla                                                                                                     12.9.2011

Aki Kaurismäeltä kysyttiin aamu-TV:ssä, miksi hän on aina pienen ihmisen puolella. Lakoniseen tapaansa hän vastasi: ”Koska isot pärjäävät muutenkin”.  

Haastattelussa hän kertoi mielipiteensä siitä, miten nykyisin arvostetaan yrityksiä ja johtajia vain sijoittajien voiton maksimoinnin perusteella. ”Ennen yrityksille riitti, jos vuosittainen voitto oli n. 20 %, ja kaikilla oli töitä. Nykyään sijoittajat vaativat tuloksen vuosittaista nousua yli 45 %:lla ja silti ihmisiä potkitaan pois yrityksistä. Mielestäni tällaisten yritysten johtajat ovat epäonnistuneet.”

Kaurismäen mielestä yrityksen johto on tehnyt työnsä huonosti, jos ihmisiä irtisanotaan, mutta tämän päivän Suomessa suuria voittoja tekevien ja samaan aikaan työntekijöitä irtisanovien yritysten johtajille jaetaan superbonuksia sen sijaan, että heille annettaisiin potkut.  Keille on viime vuosina jaettu palkankorotuksia ja keitä on ”saneerattu” pois yrityksistä, kunnista, palveluista?  Ketkä vastaavat kunnan tai valtion tilasta ja taloudenhoidosta ja miten he ovat mielestäsi työnsä hoitaneet? Ovatko he hoitaneet työnsä niin hyvin, että heidät siitä hyvästä tulee palkita?

Lisäksi poliittisten nimitysten aika on ohi, ja on palkattava ihmisiä vastuutehtäviin vain ja ainoastaan pätevyyden ja asiantuntijuuden perusteella.  Niin kauan kuin on virkoja, joissa istutaan eläkeikään asti, ilman huolen häivää kilpailusta osaavimpien kanssa, niin eipä tapahdu paljonkaan muutosta, ainakaan meillä täällä kaakonkulmalla.

Todella osaavia ihmisiä ei täällä periferiassa nähdä tarvittavana resurssina vaan uhkana jo betonoiduille asemille.  Monet lahjakkaat ihmiset, jotka eri syistä ovat ”eksyneet” seudullemme, ovat tämän kokeneet. Järkyttää usein tämä kapeakatseisuus ja etenkin puoluekantoihin tuijottaminen asiantuntijuuden sijasta, jopa yllättävänkin korkealla niin sanotussa hierarkiassamme.

En lainkaan pidä ”pienen ihmisen” käsitteestä sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään. Ihmistä ei tee pieneksi se, jos hän on köyhä.  Ihmistä ei myöskään tee ”suureksi” se, jos hänellä on paljon rahaa.  Ihmisen suuruuden ja lahjakkuuden tunnistaa siitä, että hän osaa tunnistaa lahjakkuuden toisissa ja tukea sitä, eikä ajaa tiehensä. Meiltähän osaamispääoma, nuoret kaikkoavat sinne missä tuulet puhaltavat avoimemmin kuin Kotkassa.

Kaurismäki muuten alkaa minusta iän mukana vaikuttaa yhä vaan sympaattisemmalta. Taidan todellakin mennä katsomaan Le Havren. 

Tarja Bohm,
Suulisniemi, Kotka  12.9.2011

Taitaa olla kevättä ilmassa

Taitaa olla kevättä ilmassa                                                               
3.3.2012 Kotka                                                                     

Käykö Teillekin joskus niin, että jostain kummallisesta syystä juuri tiettynä päivänä elämä tuntuu niin mahdottoman hienolta? Johtuuko tällainen yhtäkkinen ilon oivallus siitä, että aurinko paistelee jo korkeammalta ja minun aivokopassani serotoniinit alkavat virrata kuin kevätpurot, vai olenko vaan sattunut nukkumaan poikkeuksellisen hyvin viime yönä? Ei, kyynikot, seksillä ei nyt ole osuutta asiaan. Tämä on jotain muuta iloa.

Miksi juuri tänään tuntuu niin hyvältä kaikki? On niin hienoa kun on kivat naapurit ja ystäviä, joiden kanssa huumori pelaa. On niin kivat työkaverit ja oppilaat, ettei malta edes sairaslomalle jäädä, vaikka viime viikon flunssapöpö puskee täysillä vielä keuhkoputkessa.

Ja vaikka uutisissakin pukkaa kaiken aikaa hälyttävämpiä uutisia talouslamasta, verotuksen kiristämisestä meiltä pienituloisilta ja rötösherrojen (niin niitä ennen vanhaan nimitettiin) hyväveli-kerhoista ja voittojen kahmimisesta Suomessa, niin tänään ei mikään tunnu minun hyvää tuultani pilaavan.

Jaksan jopa kevyesti naurahtaa Nenosen alatyylisille vitseille ja hymähtää vaan Häkämiehen (sen ministeriveljen tällä kertaa) jutulle, jossa hän on lähes tuota pikaa perustamassa suomi-venäjä -seuraa, kun se Venäjä-Venäjä-Venäjä vielä taannoin oli niin hirveä uhka. Raha se kaunistaa rumankin morsmaikun, sanoi vanha kansa, vai sanoiko? Taisin keksiä sen itse ihan kevytmielisyyttäni.

Tällaiset tunnemaailman ”ilonkohtaukset” sattuvat kumma kyllä usein juuri sunnuntaipäivälle, jolloin pitäisi jo alkaa tuntua maanantain läheisyys ja irtautumisen tuska viikonloppuvapaasta, mutta ei, tänään ei huolen häivää. Ei harmita mikään, ei Wahlroos, ei Häkämies eikä edes Nenonen!

Mikä ihme minua vaivaa?

p.s. säästäkää silti ne pienet koulut…

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka

Henkilökohtainen luontosuhde

Henkilökohtainen luontosuhde - mikä se on ?                                                                     

Kun luontopaneelissa muutamilta kotkalaisilta eduskuntavaaliehdokkailta (2011) kysyttiin: ”Millainen on henkilökohtainen luontosuhteesi?”, niin havaitsin useilla kasvoilla yllättyneen ilmeen.  ”Apua, mitä minä tuohon osaan vastata?  Alkuhämmingin jälkeen he alkoivat vuoronperään kertoa, kuinka meidän perheessä ollaan ekologisia, ”meillä on vain yksi auto” tai, ”minä olen viljellyt peltoa perinteisillä menetelmillä (lue lannoitteilla) jo kymmeniä vuosia”.  Eivät tuntuneet kaikki ihan ymmärtäneen, mitä kysymyksellä luontosuhteesta tarkoitetaan.  No, kaksi heistä ymmärsi, luojan kiitos. Toisella oli biologin ja tutkijan näkemykseen perustuva tuntemus luonnon prosesseista ja toisella henkilökohtaisen lintuharrastuksen tuoma yhteys luontoon.  

Mihin meidän ihmisten tavallinen ja ”normaalijärkinen” ymmärrys luontosuhteesta on hävinnyt, kadonnut?  Tiedätkö sinä?  Ellet tiedä, niin nyt kiireesti googlaamaan netistä, mitä se sana tarkoittaa… Mitä me tehtiin, ennen kuin oli googlea?  Sieltä löytää ”kaikki vastaukset”… vai löytääkö? 

Vai pitäisikö meidän etsiä kadonnutta luontosuhdettamme mieluummin lähimetsästä tai meren rannalta, tai edes ulkoa pihamaalta? Kevät olisi nyt siihen haeskeluun otollista aikaa.  Ei tarvitse välttämättä edes puita halailla, riittää kun viet itsesi ja lapsesi, perheesi ulos luontoon, hengität ilmaa, joka on käytettävissä.  Yritä olla huomaamatta Kotkalle tyypillistä sellunkatkua… ”raha se on mikä haisee”- täällä sanotaan.  

Kun olet metsässä tai rannalla, seisahdu ja kysy itseltäsi, mikä on henkilökohtainen luontosuhteeni?  Luonto vastaa kyllä. Ellei se vastaa, niin sinulla ei ole vastaanottimet avoinna. Luonto ja sen olemassaolo pitää tuntea. ” Kyllä vaan” - sinä kyyniseksi muuttunut cityvirkamies tai city-uranainen tai sinä teknologiaähkyinen citynörtti – ”kyllä vaan, luonto on tunneasia”, vaikka olisit sen jo unohtanut tai työntänyt pois mielestäsi.

Ehkä syynä etääntymiseen luonnosta on osaltaan myös vaikeakielisyys ja uudet termit. Pitäisikö meidän käyttää enemmän selkokieltä ja helpompia sanoja kuin esimerkiksi: ”biodiversiteetti, meristrategiadirektiivi, ekosysteemilähestymistapa” ja muut sanahirviöt ja puhua asioista meidän tavallisten mattimeikäläisten  ymmärrykseen yltävillä yksinkertaisilla sanoilla. Aloitetaan heti yksinkertaisella kysymyksellä: ”Mitä on luonto?” Vastaus: ”Se on kaikkea sitä, mitä on ympärilläsi, mitä sinä hengität, mitä sinä syöt ja mitä sinä juot.”

Menisikö siten viesti paremmin perille?

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka

Aloitus

Blogisivu luotu 9.4.2012.